Nyt saa kysyä!

Myönnän että sain tähän kimmokkeen ja idean Oivallusmaailta. On kivaa tietysti kirjoittaa siitä, mistä itse kulloinkin innostuu kirjoittelemaan. Helpoiten tekstiä irtoaa aiheesta, josta on jotain sanottavaa. Helposti kirjoittaessaan voi kuitenkin unohtaa tai jättää huomiotta juuri ne aiheet, jotka olisivat muiden mielestä kiinnostavia tai tärkeitä.

Niinpä nyt saa kysyä – ja olisi tietysti mukavaa jos joku kysyisi. Jokaisen tekstin alla on tietysti kommenttilaatikko, mutta tämä on nyt vähän eri tarkoitukseen. Tähän laatikkoon ovat tervetulleita kaikenlaiset  kysymykset, kommentit, kehittämisideat, moitteet, kirjoitusehdotukset… Kysykää mitä haluatte, minä vastaan mitä haluan ;)

Advertisements

Apinakirja

Edistääkö opiskelijan edessä nököttävä tietokone oppimista vai ristääkö se huomion aivan muihin asioihin? Mitäs sanotte, jos vastaan, että se voi tehdä molemmat yhtä aikaa?

Eräällä biologian tunnilla aloimme kaverini kanssa miettimään oppikirjan kannessa olevaa eläintä. Opettaja sanoi kirjaa apinakirjaksi, mutta kumpikaan meistä ei ollut aivan vakuuttunut, että kuvassa todella oli apina. Kirjan sisäkannessa ei ollut sanottu kirjan kannesta muuta kuin kuvan napanneen valokuvaajan nimi. Se ei ollut mikään kunnon vastaus. Päätimme ottaa asiasta selvää. Avasimme Googlen. Ison osan siitä tunnista käytimme kuunnellen opetusta toisella korvalla ja tehden toisaalta erilaisia Google-hakuja ja jäljittäen kirjan kannen eläintä niin tuntomerkkien kuin kuvaajan nimenkin avulla. Lopulta saimme varman tuloksen. Eläin oli diadeemisifaka, erittäin uhanalainen Madagaskarin asukas. Sifakat kuuluvat indrehin, jotka taas kuuluvat puoliapinoihin. Opettaja oli siis väärässä. Ei se mikään apinakirja ollut vaan puoliapinakirja.

Oliko tästä tiedosta jotain hyötyä? Luultavasti ei. Aiomme toki tilaisuuden tullen päteä tällä faktalla opettajallemme. Tuhlasimmeko aikaamme siis turhuuteen? Emme todellakaan. Meillä oli kysymys, johon halusimme vastauksen. Tietokoneen, netin ja yhteen kolautettujen viisaiden päidemme avulla pohdimme ja tutkimme ongelmaa saaden siihen vastauksen. Eikö tämä ole juuri sitä, mitä nuorten pitäisi koulussa oppia? Ongelmanratkaisua ja yhteistyötä? Kun maailma on kerran pullollaan kaikenlaisia tietolähteitä, ei ole mitään mieltä yrittää muistaa kaikkea. Paljon tärkeämpää on mielestäni osata etsiä tarvitsemaansa tietoa.

Lakkoilua

Olin tiistaista lauantaihin eli viisi päivää täydellisessä Twitter- ja Facebook-lakossa.  Miksi? Eräs ystäväni on silloin tällöin huomautelut ja lievästi kettuillut välituntisista twiittailuistani ja aktiivisesta Facebookissa käymisestäni, ja ihan syystä. Twitterissä olin muutenkin käynyt liittymisestäni alkaen aika aktiivisesti, mutta naamakirja-aktiivisuuteni nousi huomattavasti löydettyäni TVT opetuksessa -ryhmän. “Vau Facebookissakin on jotain ihan oikeaa sisältöä” -oivallus meinasi tiputtaa minut tuolilta ja siitä lähtien olen pyrkinyt seuraamaan kyseistä ryhmää.

Tämä kasvaneen sosiaalisen median käyttöni vuoksi sain kuitenkin kuulla erinäisiä kommentteja Twitter-riippuvaisuudesta. Näistä kommenteista sain kimmokkeen tehdä viime maanantaina Facebook-päivityksen – minkäpä muunkaan – jonka saamien tykkäysten määrän mittaisen ajan pysyisin poissa niin Facebookista kuin Twitteristäkin. Tiistaiaamuna äiti ilmoitti tykkäysten määräksi viisi. Jo alkaneen lakkoni vuoksi en tahtonut mennä itse  tarkistamaan.

Viisi päivää ei ollut oikeastaan kovin paha. Olin odottanut useampaa, mutta äiti ja isä toimivat vastoin kaikkia ennekkoaavistuksiani eivätkä tykänneet. Ehkä isä sosiaaliseen mediaan koukuttuneena tunsi myötätuntoa ja äiti vain muuten sääli minua. Olipahan tämä samalla mielenkiintoinen tutkimus. Muutamat parhaista ystävistäni tykkäsivät ja vanhempani eivät. Piste vanhemmille.

Lakko sujui kokolailla hyvin. Perjantai-iltana harmistukseni oli kieltämättä suuri, kun finnedchatissa (hashtag Twitterissä) oli ilmeisen mielenkiintoinen keskustelu käynnissä. Purin hammasta yhteen ja kaivoin matematiikan kirjan esille saadakseni ajatukset pois keskustelusta, johon en päässyt mukaan piilaamatta hyvin sujunutta lakkoani viime hetkellä.

Sunnuntaistakin tuli vahingossa melkein lakkopäivä, kun unohdin lakkoni päättyneen. Istuin olohuoneessa lukemassa, kun vieressä neulova äitini kysyi: “Millois se sinun lakkosi oikein päättyy?” Hetken löi tyhjää ennen kuin tajusin sen jo päättyneen. Enpä taida olla kovin riippuvainen, kun “vieroitus” oli niin kivuton.

Havaintoja

Tein muutamia huomioita lakkoni aikani. Ensinnäkin käyttämistäni sosiaalisen median palveluista ulkona olemisen helppous yllätti minut. Muutaman kerran haikailin TVT-ryhmään pääsyä ja päähän putkahteli normaalia enemmän twiitti-ideoita, mutta kiusaus kirjatautua sisään oli varsin pieni.

Koneella ei tullut oltua mitenkään merkittävästi vähemmän. Käytän koulussa konetta paljon ja kotona läppäri on usein esillä läksyjä tehdessä ja Facebookissa ja Twitterissä tulee käytyä siinä sivussa. Harvemmin “liikenne” on niin aktiivista, että viitsisin istua koneella vain vaikkapa Twitterin takia.

Kolmannen huomioni ei olisi pitänyt yllättää minua, mutta en kai vain ollut tullut ajatelleeksi asiaa. Kun en käyttänyt sosiaalista mediaa, en ollut juuri yhtään netissä. Netinkäytössäni on tapahtunut hidas melko huomaamaton muutos sitten ala-asteaikojen. Ilman Twitteriä ja Facebookia avasin selaimen lähinnä hakeakseni jonkin yksittäiden tiedonmurusen tai vilkaistakseni seuraamiani blogeja uusien päivitysten varalta. Mitään erityisempää tekemistä netissä ei tuntunut kuitenkaan lakon aikana olevan, joten en sitten juuri surffaillut netissä.

Yhteenvetona voisi sanoa, että varsin positiivinen kokemus tämä lakko oli. En usko kuitenkaan aikovani ottaa uusiksi, sillä en näe mitään erityisempää tarvetta tällaisille “totaalikieltäytymisille”. Niin kauan kuin en pysty twiittaamaan puhelimellani ei vaaraa kunnon riippuvuussuhteesta ainakaan Twitteriin ole vaaraa.

Että tällaista.

Läppäri koulussa 2 – Läppärin ehdottomat edut

Joillan, kuten minulla, on läppäri esillä kesken tunnin ja näytöllä on nettisivun sijaan nähtävillä historian muistiinpanoja tai vaikkapa fysiikan laskuja. Tietokoneita käytetään siis oikeana opiskeluvälineenä. Joissain kouluissa kaikille ensimmäisen luokan opiskelijoille jopa jaetaan ikiomat miniläppärit. Hienon kuuloista vai mitä?

Mutta hetken pohdinnan jälkeen herää kysymys: “Miksi?” Tietokoneella voi tehdä muistiinpanot, kuten paperilla ja kynälläkin, mutta entäs sitten? Yhtä hyvinhän voisi käyttää niitä paperia ja kynää, painaisivatkin vähemmän. Mikä on siis tietokoneen etu verrattuna näihin perinteisiin välineisiin? Miksi osa opiskelijoista rasittaa selkäänsä ahtamalla kirjojen lisäksi reppuun vielä läppärinkin?

Kirjoittaminen on nopeampaa

Myönnän, tässä on hirveää vaihtelua. Jotkut ovat harjaantuneet kirjoittamaan nopeasti ja toisilla on käytössä lähes “kahden sormen tekniikka”. Tietokoneella kirjoittamisen hyvä puoli on se, että siinä voi harjaantua nopeammaksi kirjoittajaksi kuin käsinkirjoituksessa. Toki on käsinkirjoittajalle olemassa suomenkielinen pikakirjoitus, mutta sen oppiminen vaatii minusta enemmän kuin kymmensormijärjestelmän opettelu eikä se sovi muidenkin käyttöön tarkoitettuihin papereihin tai vaikkapa äidinkielen aineeseen. Ja voi koneella kirjoittaa nopeasti ilman kymmensormijärjestelmää. Sen hallitseminen vain helpottaa huomattavasti nopean kirjoittamisen oppimista ja karsii virheitä, kun kirjaimet ovat järjestelmällisemmin lihasmuistissa.

Muistiinpanojen jakamisen helppous

Kun tekee muistiinpanot koneella, helpottuu niiden jakaminen esimerkiksi poissaolijoille huomattavasti. Sen kuin lähetät muistiinpanot kaverille vaikka sähköpostin liitetiedostona. Varmasti monille tuttu vihkosta vihkoon kopiointi tai kopioiden ottaminen eivät ole enää tarpeen ja eikä tarvitse koettaa tulkita kaverin käsialaa. Kaikkein suurimman hyödyn saavuttaa, jos useampi luokassa tekee muistiinpanot läppärillä. Silloin saa helposti toisilta muistiinpanot sähköisesti omalle koneelle.

Ikään kuin heikommallahan on muistiinpanojen jakamisessa se, joka käyttää konetta. Vihkoon ja paperiin nojaavat voivat halutessaan tulostaa toisen koneella tekemät muistiinpanot, mutta toisen vihosta ei oikein saa muistiinpanoja koneelle sähköpostilla tai USB-tikulla. Mutta onpahan ainakin toiseen suuntaan hyvän välittäminen helppoa.

Muistiinpanojen muokkaamisen helppous

Korjaaminen ja lisäyksien tekeminen keskelle muistiinpanoja on huomattavasti helpompaa tietokoneella. Toki pyyhekumi on keksitty ja rivien väliin tai marginaaleihin voi kirjoittaa, mutta yhtä siistiä ja helppoa se ei ole kuin koneella. Ja entäs jos se kamala kirjoitusvirhe onkin tullut tehtyä mustekynällä tai tussilla? Siinä ei paljon pyyhekumi auta.

Lisäysten helppous helpottaa myös kronologisen järjestyksen ylläpitoa muistiinpanoissa. Jos olet ollut tunnilta pois ja kopioit kaverin muistiinpanoja omaan vihkoosi vasta myöhemmin, olet helposti saattanut ehtiä kirjoittaa väliin jotkut toiset muistiinpanot. Suurta haittaa aikajärjestyksen myttyyn menemisestä tuskin on, mutta harmi se on pienikin harmi. Tietokoneella kirjoittaessa siitä ei tarvitse murehtia.

Nopea tiedonhaku

Oletko oppilaana tai opettajana koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa joudut kuulemaan tai sanomaan lausahduksen “En kyllä tiedä, mutta pitää selvittää..”? Joskus tällainen selvitys tulee tehtyä ja joskus ei. Yksi tällainen tilanne oli meillä jonkin aikaa sitten terveystiedon kurssilla. Joku ryhmästä pohti voivatko narkoleptikot nähdä yllättävien nukahtamistensa aikana unia. Opettaja sanoi tuon aiemmin mainitun fraasin, jolloin minä avasin selaimen ja Googlen. “‘Narkoleptikko nukahtaa suoraan REM-uneen’ sanoo Wikipedia ja REM-unessahan erityisesti nähdää unia, joten narkoleptikko voi nähdä unia ‘nukahtamiskohatuksen’ aikana”, ilmoitin pian. Tulipahan asia samantien selväksi. Opin samalla, että hehkulampun keksijä Edison oli narkoleptikko. En luultavasti koko tiedolla mitään, mutta sattui pistämään silmään ja jäämään vielä mieleen.

Nopea tiedonhaku ei tietenkään ole mahdollista, jos käytettävissä ei ole nettiyhteyttä. Omassa lukiossani on kuitenkin suljettu WLAN, jonka salasana on avoimesti kaikkien tiedossa. Niinpä nettiin pääsee milloin vain. WLAN-verkko on sellainen asia, joka minusta tulisi löytyä ainakin kaikista sellaisista kouluista, jotka oikeasti tahtovat kehittää TVT:n käyttöä opetuksessa. Miksi olen tätä mieltä, siihen palaan myöhemmin.

Kirjoittamisen siisteys

Ainakin minulla käsiala huononee, mitä nopeammin joudun kirjoittamaan. Vaikka käsiala voisi oikeastaan olla aika siistiä, niin kiireessä siitä tulee helposti suttuisempaa. Kaikilla ei myöskään ole niin kovin selkeä käsiala ja joidenkin kirjoituksesta voi olla jopa vaikea saada selvää. Tietokoneella kirjoittaessa tästä ongelmasta ei tarvitse kärsiä. Siksi minua ihmetyttääkin, jos opettaja vaatii esitelmän tai esseen käsinkirjoitettuna. Luulisi olevan opettajankin etu, kun eteen tuotaisiin siisti ja helppolukuinen koneella kirjoitettu teksti.

“Öö… mun vihko jäi kotiin…”

Läppäriä “vihkonaan” käyttävän opiskelijan suusta ei tätä lausahdusta pitäisi kuulua. Läppäri voi toki unohtua kotiin, mutta on sen unohtaminen vaikeampaa kuin yhden vihon. Läppärillä kaikki “vihot” ovat yhdessä paikassa ja niinpä yhtä vihkoa ei voi kotiin unohtaa. Niinpä meidän läppärin käyttäjien on keksittävä muita tekosyitä, kun meillä ei ole näyttää tehtyjä läksyjä ;)

Paperia säästyy

Viime lukuvuoden jälkeen punnitsin vuoden aikana käytössä olleet koulukirjani ja kävin läpi ison läjän koulupapereita. On käsittämätöntä millainen määrä monisteita ja vihkojen sivuja yhdessä lukuvuodessa kuluu. Vaikka olin vuoden aikana heittänyt pois turhia papereita, oli kasa silti vuoden lopussa melkoinen. Nyt muistiinpanoni ovat sähköisinä ja vuoden lopussa tulee paperikasa olemaan varmasti paljon pienempi.

Ryhmätöissä etu

Ryhmätöitä tehdessä on kätevää, että ainakin yhdellä ryhmästä on käytössään läppäri, sillä läheskään aina ei ATK-luokkaan voida mennä. ATK-luokassa on usein myös vaikeaa kokoontua samalla lailla tiiviiksi ryhmäksi kuin tavallisessa luokassa. Läppärin kanssa kirjanpito on nopeampaa,  joustavampaa ja tulokset on helmpompi jakaa tunnin jälkeen koneelta kuin yksittäiseltä konseptipaperilta. Ja kuten tuossa aiemmin mainitsin, on tiedonhaku myös helppoa. Tein äskettäin myös koulussa ryhmätyötä niin, että ryhmäläisillä oli edessään läppärit ja keskustelimme ja työstimme yhdessä työtämme Google Docsissa. Aika kätevää minun mielestäni.

 

Läppärillä voi olla koulussa olla myös muita etuja ja kertokaa ihmeessä, jos on jotain jäänyt mainitsematta. Läppärin käyttö ei ole myöskään aina kynää ja paperia sujuvampaa ja suoranaisia ongelmiakin on. Niistä kuitenkin asiaa kirjoitussarjan myöhemmissä osissa.

Läppäri koulussa 1 – Ennakkoluuloja

Läppärit ovat herättäneet niin ihmetystä kuin huoltakin muutamissa opettajissa. ”Mitä se nyt siellä tekee? Naputtaa taas jotain omiaan…” Itse en ollut tässä suhteessa mikään pioneeri koulussamme ja pääsin seuraamaan alkuvaihetta sivusta. Mielenkiintoista oli etteivät ennakkoluulot olleet haihtuneet vielä siihen mennessä, kun itsekin aloin tänä lukuvuonna läppäriä käyttää. Ehkäpä hämmennys liittyi siihen, että olin ensimmäinen ”ei-nörtti”, joka koneen otti käyttöön.

Ennakkoluulot tuskin rajoittuvat vain yhteen lukioon, joten niitä on hyvä hieman käsitellä näin aiheen avaukseksi. Otan esille vain muutaman, joihin olen itse törmännyt, mutta jos muita löytyy, niin kommentit ovat tervetulleita!

Epäillään ettei opiskelija keskity

Monella opettajalla tuntuu olevan suuri epäilys, että opiskelija käyttää tietokonettaan muistiinpanoje tekemisen sijaan aivan muihin tarkoituksiin; pelaa, on Facebookissa tai surffailee päämäärättömästi netissä. Oppilaan huomio on joka tapauksessa kaikkialla muualla kuin opetuksessa, kun edessä on tietokone. Näin ainakin osa opettajista ajattelee.

Valitettavasti he eivät ole täysin väärässä. Osa tietokonetta tunnilla käyttävistä oppilaista puuhaakin koneellaan paljon ylimääräistä. Toisaalta moni myös tekee aivan nätisti sitä mitä pitääkin ja seuraa tarkkaavaisesti opetusta. Näinhän asiat menevät silloinkin, kun luokassa ei ole kenelläkään tietokonetta. Osa juttelee kavereiden kanssa, pelaa ristinollaa, piirtelee vihkoonsa tai torkkuu, kun osa taas kuuntelee ja tekee muistiinpanoja. Tietokoneet eivät muuta tilannetta miksikään. Ne vain anatavat opiskelijalle uusia mahdollisuuksia puuhailla muuta – samoin kun monen taskusta löytyvät älypuhelimet.

Käsiala rapistuu

Käsialan ja käsinkirjoitustaidon rapistuminen on katsottu yhdeksi tietokoneella kirjoittamisen vaaraksi. Ainakin äidinkielen opettajamme on vaatinut palauttamaan osan tehtävistä käsin kirjoitettuna käsialamme ylläpitämiseksi.

Tämä on erittäin kiinnostava väite. Ainakaan minuun se ei kuitenkaan päde. Olen peruskoulussa kehittänyt itselleni siistin ja aika pienen käsialan eikä se siitä muuksi ole muuttunut lisääntyneen tietokoneella kirjoittamisen ja vähentyneen käsinkirjoituksen seurauksena. Samoin olen huomannut ettei tämä väite päde vanhempiini, jotka molemmat kirjoittavat päivittäin työssään paljon tietokoneella.

Käsialaan ei vaikuta ainakaan tietokoneen käyttö lukiossa. Ja kokeethan on kuitenkin tehtävä kynän ja paperin kanssa. Voi kuitenkin olla, että asialla olisi vaikutusta, jos tietokonetta käytettäisiin alakoulusta alkaen. Tästä en kuitenkaan osaa sanoa mitään varmaa.

Helpottaako tuo liikaa?

Eniten minua huvitti ennakoluulo, että läppäri jotenkin vähentää työn määrää. Eräs matemaattisen aineen opettajani kysyi minulta hieman kierrellen, että eihän kone laske laskuja puolestani. Valaisin opettajaa aiheesta ja kerroin ettei opiskeluni ole muuttunut muuten kuin siltä osin, että ”vihkoni” toimii nyt sähköllä ja sillä pääsee nettiin. Työtä se ei kuitenkaan puolestani tee. ”Vilpin” välttämiseksi olen ottanut kielentarkituksen pois käytöstä. Alkuperäinen syy oli kylläkin se, että minua ärsytti Wordin valitus ihan kelvollisitakin lauserakenteista.

Mitään tietokone ei kuitenkaan opiskelijan puolesta tee. Laskut pitää osata laskea, aineet kirjoittaa ja perinnöllisyystehtävät ratkaista ihan itse. Tieto on ehkä nopeammin saavutettavissa, mutta itse se pitää kuitenkin netistäkin hakea.

Muihin ennakkoluuloihin en ole vielä törmännyt ja tuskin törmäänkään. Alkuihmetyksen jälkeen ovat läppärimme saaneet olla varsin rauhassa. Onko jollakulla muulla kokemusta vastaavista tai muista ennokkoluuloista läppäreitä tai vastaavia laitteita luokassa käyttäviä opiskelijoita kohtaan?

Läppäri koulussa -kirjoitussarja

Käyn lukion toista luokkaa ja aloin tämän lukuvuoden alussa käyttää omaa läppäriä koulussa. Kokemus on ollut kiintoisa ja herättänyt paljon ajatuksia, joten päätin kirjoittaa muutamia huomioita aiheesta. Koska aihe on laaja ja siitä voisi kirjoittaa vaikka millä mitalla, jaan asian yhden ison kirjoituksen sijaan moniin pienempiin palasiin. Tämä parantanee luettavuutta.

Kommentit ja uudet ajatukset ovat oikein tervetulleita. Tämän blogin lisäksi minut löytää Twitteristä täälläkin käyttämäni nimimerkin, Rikkokirin, takaa. Päivittelen myös taloustiedon kurssin blogiani osoitteessa taloustietoaoppimassa.blogspot.com.

– Rikkokiri