Lakkoilua

Olin tiistaista lauantaihin eli viisi päivää täydellisessä Twitter- ja Facebook-lakossa.  Miksi? Eräs ystäväni on silloin tällöin huomautelut ja lievästi kettuillut välituntisista twiittailuistani ja aktiivisesta Facebookissa käymisestäni, ja ihan syystä. Twitterissä olin muutenkin käynyt liittymisestäni alkaen aika aktiivisesti, mutta naamakirja-aktiivisuuteni nousi huomattavasti löydettyäni TVT opetuksessa -ryhmän. “Vau Facebookissakin on jotain ihan oikeaa sisältöä” -oivallus meinasi tiputtaa minut tuolilta ja siitä lähtien olen pyrkinyt seuraamaan kyseistä ryhmää.

Tämä kasvaneen sosiaalisen median käyttöni vuoksi sain kuitenkin kuulla erinäisiä kommentteja Twitter-riippuvaisuudesta. Näistä kommenteista sain kimmokkeen tehdä viime maanantaina Facebook-päivityksen – minkäpä muunkaan – jonka saamien tykkäysten määrän mittaisen ajan pysyisin poissa niin Facebookista kuin Twitteristäkin. Tiistaiaamuna äiti ilmoitti tykkäysten määräksi viisi. Jo alkaneen lakkoni vuoksi en tahtonut mennä itse  tarkistamaan.

Viisi päivää ei ollut oikeastaan kovin paha. Olin odottanut useampaa, mutta äiti ja isä toimivat vastoin kaikkia ennekkoaavistuksiani eivätkä tykänneet. Ehkä isä sosiaaliseen mediaan koukuttuneena tunsi myötätuntoa ja äiti vain muuten sääli minua. Olipahan tämä samalla mielenkiintoinen tutkimus. Muutamat parhaista ystävistäni tykkäsivät ja vanhempani eivät. Piste vanhemmille.

Lakko sujui kokolailla hyvin. Perjantai-iltana harmistukseni oli kieltämättä suuri, kun finnedchatissa (hashtag Twitterissä) oli ilmeisen mielenkiintoinen keskustelu käynnissä. Purin hammasta yhteen ja kaivoin matematiikan kirjan esille saadakseni ajatukset pois keskustelusta, johon en päässyt mukaan piilaamatta hyvin sujunutta lakkoani viime hetkellä.

Sunnuntaistakin tuli vahingossa melkein lakkopäivä, kun unohdin lakkoni päättyneen. Istuin olohuoneessa lukemassa, kun vieressä neulova äitini kysyi: “Millois se sinun lakkosi oikein päättyy?” Hetken löi tyhjää ennen kuin tajusin sen jo päättyneen. Enpä taida olla kovin riippuvainen, kun “vieroitus” oli niin kivuton.

Havaintoja

Tein muutamia huomioita lakkoni aikani. Ensinnäkin käyttämistäni sosiaalisen median palveluista ulkona olemisen helppous yllätti minut. Muutaman kerran haikailin TVT-ryhmään pääsyä ja päähän putkahteli normaalia enemmän twiitti-ideoita, mutta kiusaus kirjatautua sisään oli varsin pieni.

Koneella ei tullut oltua mitenkään merkittävästi vähemmän. Käytän koulussa konetta paljon ja kotona läppäri on usein esillä läksyjä tehdessä ja Facebookissa ja Twitterissä tulee käytyä siinä sivussa. Harvemmin “liikenne” on niin aktiivista, että viitsisin istua koneella vain vaikkapa Twitterin takia.

Kolmannen huomioni ei olisi pitänyt yllättää minua, mutta en kai vain ollut tullut ajatelleeksi asiaa. Kun en käyttänyt sosiaalista mediaa, en ollut juuri yhtään netissä. Netinkäytössäni on tapahtunut hidas melko huomaamaton muutos sitten ala-asteaikojen. Ilman Twitteriä ja Facebookia avasin selaimen lähinnä hakeakseni jonkin yksittäiden tiedonmurusen tai vilkaistakseni seuraamiani blogeja uusien päivitysten varalta. Mitään erityisempää tekemistä netissä ei tuntunut kuitenkaan lakon aikana olevan, joten en sitten juuri surffaillut netissä.

Yhteenvetona voisi sanoa, että varsin positiivinen kokemus tämä lakko oli. En usko kuitenkaan aikovani ottaa uusiksi, sillä en näe mitään erityisempää tarvetta tällaisille “totaalikieltäytymisille”. Niin kauan kuin en pysty twiittaamaan puhelimellani ei vaaraa kunnon riippuvuussuhteesta ainakaan Twitteriin ole vaaraa.

Että tällaista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s