Apinakirja

Edistääkö opiskelijan edessä nököttävä tietokone oppimista vai ristääkö se huomion aivan muihin asioihin? Mitäs sanotte, jos vastaan, että se voi tehdä molemmat yhtä aikaa?

Eräällä biologian tunnilla aloimme kaverini kanssa miettimään oppikirjan kannessa olevaa eläintä. Opettaja sanoi kirjaa apinakirjaksi, mutta kumpikaan meistä ei ollut aivan vakuuttunut, että kuvassa todella oli apina. Kirjan sisäkannessa ei ollut sanottu kirjan kannesta muuta kuin kuvan napanneen valokuvaajan nimi. Se ei ollut mikään kunnon vastaus. Päätimme ottaa asiasta selvää. Avasimme Googlen. Ison osan siitä tunnista käytimme kuunnellen opetusta toisella korvalla ja tehden toisaalta erilaisia Google-hakuja ja jäljittäen kirjan kannen eläintä niin tuntomerkkien kuin kuvaajan nimenkin avulla. Lopulta saimme varman tuloksen. Eläin oli diadeemisifaka, erittäin uhanalainen Madagaskarin asukas. Sifakat kuuluvat indrehin, jotka taas kuuluvat puoliapinoihin. Opettaja oli siis väärässä. Ei se mikään apinakirja ollut vaan puoliapinakirja.

Oliko tästä tiedosta jotain hyötyä? Luultavasti ei. Aiomme toki tilaisuuden tullen päteä tällä faktalla opettajallemme. Tuhlasimmeko aikaamme siis turhuuteen? Emme todellakaan. Meillä oli kysymys, johon halusimme vastauksen. Tietokoneen, netin ja yhteen kolautettujen viisaiden päidemme avulla pohdimme ja tutkimme ongelmaa saaden siihen vastauksen. Eikö tämä ole juuri sitä, mitä nuorten pitäisi koulussa oppia? Ongelmanratkaisua ja yhteistyötä? Kun maailma on kerran pullollaan kaikenlaisia tietolähteitä, ei ole mitään mieltä yrittää muistaa kaikkea. Paljon tärkeämpää on mielestäni osata etsiä tarvitsemaansa tietoa.

2 thoughts on “Apinakirja

  1. Tällaistä sen opiskelun pitäisi olla. Opiskelijat aivan omasta halustaan kiinnostuvat oppimateriaalin jostain kohdasta ja alkavat sitä selvittämään. Näin se oikeassakin elämässä tehdään. Opettajan tulisi toimia luotsina/ohjaajana (mutta hieman sivussa), jotta kurssin vaatimukset tulee myös täytettyä,

    • Olisihan sellainen hienoa, mutta kaikki opettajat ja oppilaat eivät sitä noin vain hyväksy. Monet opettajat varmasti pelkäisivät oppien jäävän vajavaisiksi ja oppilaiden keskisttyvän aivan muuhun kuin opiskeluun. Toisaalta luokkaopetus ei takaa juuri sen suurempaa keskittymistä. Oppilas voidaan pakottaa istumaan pulpetissaan, mutta kuuntelelemaan taikka oppimaan ei voi pakottaa.

      Ehkä vähitellen siirrytään opettajasta enemmän jonkinaliseen oppimisen ohjaajaan. Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Ongelmalähtöinen ja omaehtoisempi oppiminen on kyllä kieltämättä kivaa ja palkitsevan tuntuista. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni. Kaikki eivät varmastikaan tykkää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s